Paasto

Paasto

Romaani uskosta, rehellisyydestä ja rakkauden kaipuustaEräänä aamuna Matias tunnustaa vaimolleen, että hän on elänyt kymmenen vuotta valheessa. Tunnustus ravistelee hänen elämäänsä perustuksia myöten, ja Matias joutuu punnitsemaan, millaisia uhrauksia rehellisyys itseään kohtaan vaatii.Marko Annalan toinen romaani kertoo uskonkriisinsä kanssa kamppailevasta miehestä, joka...

DownloadRead Online
Title:Paasto
Author:Marko Annala
Rating:
Edition Language:Finnish

Paasto Reviews

  • Neo

    Odotin

    julkaisuilmoituksesta lähtien. Kirja lunasti pitkän odotuksen.

    Teoksen tarina on suuri kertomus pienistä ihmisistä - sekä päinvastoin. Romaanin mittasuhteiden taju on viehättävä: pienet suomalaiskaupungit, maaseutu, sekä antikvariaatti kirkon, kirjaston ja taidemuseon välissä ovat turvallinen miljöö pohtia elämän suuria kysymyksiä. Luopuminen, suru, kaipaus, usko, toivo ja rakkaus rakentuvat vaivihkaa, yksittäisistä arjen palasista. Ajanjaksona ortodoksinen paasto antaa lisäväriä m

    Odotin

    julkaisuilmoituksesta lähtien. Kirja lunasti pitkän odotuksen.

    Teoksen tarina on suuri kertomus pienistä ihmisistä - sekä päinvastoin. Romaanin mittasuhteiden taju on viehättävä: pienet suomalaiskaupungit, maaseutu, sekä antikvariaatti kirkon, kirjaston ja taidemuseon välissä ovat turvallinen miljöö pohtia elämän suuria kysymyksiä. Luopuminen, suru, kaipaus, usko, toivo ja rakkaus rakentuvat vaivihkaa, yksittäisistä arjen palasista. Ajanjaksona ortodoksinen paasto antaa lisäväriä miljöölle ja puitteet rauhalliselle pohdiskelulle.

    Annalan tapa kirjoittaa henkilöhahmoja on minulle mieluisa. Hän lähestyy päähenkilö Matiasta, sekä suurta osaa muusta hahmokaartista lähtökohtaisesti ajatuksesta käsin: miltä tuntuu olla hänen nahassaan?

    tästä filosofisesta ja ruumiillisesta näkökulmasta hypätään myös toiseen, ulkonäön huomioivaan kerrontaan. Kirjailijan kuvailu onkin kehittynyt Annalan esikoiskirja

    . Ainoa miinus on erään henkilöhahmon juonikaaren päätös, joka töksähtää ikävästi.

    tunsin olevani kotonani. Suosittelisin tätä kenelle tahansa, joka kaipaa hetken hiljaisuutta tai sen rahdun uskoa johonkin hyvään.

  • Arja

    Olipas tämä pysäyttävä ja hieno kirja. Vau. Lisää tästä aiheesta kiitos.

  • Taneli Repo

    Ensimmäinen Marko Annalan romaani, jonka olen lukenut. Paasto oli erittäin positiivinen yllätys. Olen kyllä aikaisemminkin tykännyt Annalan laulunsanoituksista, mutta en lainkaan tajunnut, että hän osaa myös kirjoittaa – ja hyvin.

    Juoni kertoo ortodoksisesta kirkkotekstiilien tutkijasta nimeltä Matias, joka on menettänyt tai menettämässä uskonsa. Tapahtumat sijoittuvat suuren paaston ajalle vuonna 2018 Tampereelle ja Kuopioon. Päähenkilön vaimo – myös ortodoksi – lähtee kehitysyhteistyöprojektii

    Ensimmäinen Marko Annalan romaani, jonka olen lukenut. Paasto oli erittäin positiivinen yllätys. Olen kyllä aikaisemminkin tykännyt Annalan laulunsanoituksista, mutta en lainkaan tajunnut, että hän osaa myös kirjoittaa – ja hyvin.

    Juoni kertoo ortodoksisesta kirkkotekstiilien tutkijasta nimeltä Matias, joka on menettänyt tai menettämässä uskonsa. Tapahtumat sijoittuvat suuren paaston ajalle vuonna 2018 Tampereelle ja Kuopioon. Päähenkilön vaimo – myös ortodoksi – lähtee kehitysyhteistyöprojektiin Etiopiaan, ja mies jää yksin Suomeen useammaksi viikoksi painimaan kriisinsä kanssa. Kirjan luvut on jaettu suuren paaston välietappien mukaan.

    Haastatteluissa Annala on selittänyt mm. kirjan kertovan "Jumalan hukkaamisesta" ja "siitä, miten tapahtuu, jos on laittanut kaikki munat samaan koriin". Pakostakin tulee mieleen, että tällaisten kommenttien tavoitteena on edes jonkinlaisen hevi-uskottavuuden säilyttäminen. Paasto nimittäin on suorastaan hävyttömän hengellinen kirja.

    Tarina alkaa kertomalla Matiaksen vapaakirkkolaisesta mummosta, jonka muistivihkoissa on raamatunkohtia ja mummon ajatuksia niistä. Useat Paaston luvuista alkavat sitaateilla raamatusta, kirkkoisiltä, erämaakilvoittelijoilta, luostarikilvoittelijoilta ja piispoilta. Ne osoittavat, että Annala on erittäin perehtynyt ortodoksiseen uskoon ja teologiaan. Tämä toki ei ole uusi asia, samoja aiheita on käsittely myös Mokoman sanoituksissa. Helposti mieleen hiipii ajatus, että Paasto on Annalan "muistivihko", jossa hän kirjoittaa ajatuksiaan lukemistaan hengellisistä kirjallisuudesta – Kirkon Traditiosta – kaunokirjallisessa muodossa.

    Ortodoksipiireissä Paasto on aikaansaanut positiivista pöhinää. Vaikka kirjassa ainakin pintapuolisesti kerrotaan uskosta luopumuksesta, tarinan voi tulkita kummin päin haluaa. Juoni tuo mieleen Nick Caven sanoituksen: "Well, most of all nothing much ever really happens and God rides high up in the ordinary sky until we find ourselves at out most distracted and the miracle that was promised creeps quietly by."

    Sitaatit Kirkon Traditiosta eivät kuitenkaan ole sattumanvaraisia vaan tarkasti harkittuja ja useimmiten syvään uppoavia. Marko Annalan uralla Paasto osuu lähemmäksi suoranaista sananjulistusta kuin mikään muu, mitä hän on laulanut tai kirjoittanut aikaisemmin. Lähimpinä vertailukohtina mieleen tulevat Tito Collianderin Kristityn tie tai anonyymi venäläinen Vaeltajan kertomukset.

    Harmi, että vuoden kristillinen kirja 2018 -finalistit on jo valittu, eikä Paasto ole niiden joukossa. Kilpailun voittaa epäilemättä jokin huonompi kirja. Toisaalta voi olla, ettei Annala olisi kyseistä palkintoa muutenkaan halunnut.

  • Anina Partanen

    Luin aiemmin tänä vuonna

    n, Annalan esikoisen, ja vaikutuin. Nyt oli vuorossa

    , ja vaikutuin taas.

    Päähenkilö Matias tuskailee romuna olevan selän ja uskonkriisin kanssa. Mitä tehdä, kun uskonto on ollut olennainen osa niin parisuhdetta kuin työtä mutta on jo pitkään tuntunut pakkopullalta? Mikä olisi oikea suunta loppuelämälle? Kirjassa eletään paaston aikaa ja ortodoksisuus on vahvasti läsnä, mutta 285 sivuun mahtuu paljon myös muita isoja ja vähän pienempiäkin teemoja. Tähän

    Luin aiemmin tänä vuonna

    n, Annalan esikoisen, ja vaikutuin. Nyt oli vuorossa

    , ja vaikutuin taas.

    Päähenkilö Matias tuskailee romuna olevan selän ja uskonkriisin kanssa. Mitä tehdä, kun uskonto on ollut olennainen osa niin parisuhdetta kuin työtä mutta on jo pitkään tuntunut pakkopullalta? Mikä olisi oikea suunta loppuelämälle? Kirjassa eletään paaston aikaa ja ortodoksisuus on vahvasti läsnä, mutta 285 sivuun mahtuu paljon myös muita isoja ja vähän pienempiäkin teemoja. Tähän romaaniin kannattaa ehdottomasti tarttua, vaikka uskonto aiheena ei niin vetäisikään puoleensa.

    Annalan tavassa kirjoittaa on jotakin, mistä tykkään kovasti. Teksti soljuu sujuvasti eteenpäin ja on helppolukuista. Täytyy myös mainita, että kirjan kansi on erityisen hieno!

    saakoon neljä ja puoli tähteä. Pitkään harkitsin täyttä viittä, mutta vähän täytyy jättää pelivaraa, jos kolmas romaani (tuleehan sellainen, tuleehan?) sattuu olemaan vielä tätäkin parempi. :) We want more, we want more!

  • Henrik

    Isoja teemoja uskon menettämisestä ja ylipäätään tarkoituksesta elämässä. Ei menny kuitenkaan niin tunteisiin mitä ehkä odotin, hyvä niin. Tästä jäi lähinnä harras ja toiveikas olo, aika paljolti sama mitä Värityskirjasta. Tykkään edelleen Annalan tyylistä kirjoittaa. Helppo ja nopea kirja lukea.

  • Jenni

    Ensin on sanottava, että fyysisenä esineenä tämä on ehkä vuoden kaunein kirja. Täydellisesti mietitty kokonaisuus (sisäkannen täysin oikeaa violetin sävyä myöten), upeat yksityiskohdat, kaunis kullan ja violetin yhdistelmä.

    Hiukan mietitytti tarttua tähän kirjaan. Viime vuosina tuntuu tulleen uskontoa käsitteleviä kirjoja tukuittain ja vaikka kritiikistä tiettyjä instituutioita kohtaan pidänkin, aihe on ehkä vähän alkanut tökkiä. Joten hei, mies joka on menettänyt uskonsa kuulosti samalta kastil

    Ensin on sanottava, että fyysisenä esineenä tämä on ehkä vuoden kaunein kirja. Täydellisesti mietitty kokonaisuus (sisäkannen täysin oikeaa violetin sävyä myöten), upeat yksityiskohdat, kaunis kullan ja violetin yhdistelmä.

    Hiukan mietitytti tarttua tähän kirjaan. Viime vuosina tuntuu tulleen uskontoa käsitteleviä kirjoja tukuittain ja vaikka kritiikistä tiettyjä instituutioita kohtaan pidänkin, aihe on ehkä vähän alkanut tökkiä. Joten hei, mies joka on menettänyt uskonsa kuulosti samalta kastilta enkä odottanut mitään kovin syvällistä. Enkä nyt varsinaisesti tiedä sainko mitään äärimmäisen syvällistä, mutta Annalan tapa käsitellä uskontoa ja uskoa olikin odottamaton, oikein hyvällä tavalla. Ei saarnaava, ei yltiöpäinen, ei äärikriittinen vaan hienovarainen, ymmärtävä, inhimillinen. Matiaksen kamppailu oman itsensä kanssa, oman rehellisyytensä kanssa jaksoi kantaa koko tarinan läpi. Matias luopui paljosta, mutta sai myös paljon ja eniten tarinasta ehkä huokuikin toiveikkuus. Olen hieman hämmentynyt siitä, kuinka paljon tästä kirjasta pidinkään. Oli myös nopea lukea, ja ainakin itse tykkään paljon Annalan tavasta kirjoittaa.

  • Janne Paananen

    "Minun on ollut tapana tehdä ristinmerkki aina ennen kuin avaan oven. Olen unohdellut sen aika ajoin viime vuosina, mutta nyt jätän sen tarkoituksella tekemättä. Haluan kulkea ovesta kuin kuka tahansa, kantamatta mitään mukanani."

    Marko Annala onnistuu säilyttämään fiktiivisessä Paasto-tarinassa yhtä henkilökohtaisen otteen kuin omaelämäkerrallisessa esikoisteoksessaan. Se on paljon se.

    Paasto kertoo Matiaksesta, uskonsa menettäneestä ortodoksista. Miten kertoa se uskovaiselle vaimolle, joka on lä

    "Minun on ollut tapana tehdä ristinmerkki aina ennen kuin avaan oven. Olen unohdellut sen aika ajoin viime vuosina, mutta nyt jätän sen tarkoituksella tekemättä. Haluan kulkea ovesta kuin kuka tahansa, kantamatta mitään mukanani."

    Marko Annala onnistuu säilyttämään fiktiivisessä Paasto-tarinassa yhtä henkilökohtaisen otteen kuin omaelämäkerrallisessa esikoisteoksessaan. Se on paljon se.

    Paasto kertoo Matiaksesta, uskonsa menettäneestä ortodoksista. Miten kertoa se uskovaiselle vaimolle, joka on lähdössä Afrikkaan useammaksi kuukaudeksi opettamaan lapsia? Miten paljastaa se seurakunnan päälle, Isä Hermanille? Ainoa läheinen sukulainen eli mummokin on sairaallassa jo lähdössä viimeiselle matkalla. Samaan aikaan Matiaksen elämään ilmestyy hauras, kaunis ja kovin mystinen nuori nainen.

    Kirja kuvaa luopumisen tuskaa, uuteen astumista, luottamusta ja rakkauden kantavaa voimaa. Se kertoo myös kivusta ja kuinka sen kanssa elää. Niin fyysisestä kuin henkisestäkin.

    Annalan näennäisen kevyt tyyli tuntuu uskomattoman henkilökohtaiselta. Hänellä täytyy olla itsellään ortodoksiset juuret, samoin selkäkipuja, niin käsinkosketeltavasti hän näitä kuvaa. Muutamassa kohden tosin tuntui, että Matiaksen ratkaisut olivat käsittämättömiä. Esimerkiksi heittäytyminen antikvariaattimaailmaan tapahtui melko yllättäen. Olisin kaivannut siihen hieman enemmän pohjustamista. Itse ratkaisuhan sopii täydellisesti Matiaksen hahmoon, mutta silti se lukiessa tuntui liian suurelta hyppäykseltä päähenkilölle. Toisaalta Annalan vahvuus on osittain juuri siinä, ettei hän kerro heti liikaa. Minä-muotoinen kertojaääni sopii tähän hyvin. Näin lukija pääsee tutustumaan Matiakseen pikkuhiljaa sivujen edetessä.

  • Antoni Savander

    Markon esikoiskirja Värityskirja oli kaikkia hurjia tapahtumia kertoessaan hauska. Vaikka välillä ahdisti tapahtumat, Markon tyyli kertoa niistä sai mielen iloiseksi. Pidin siitä kirjasta paljon. Olin siksi hyvin innoissani ja odotin Paastoa kovasti. Nyt kun sain kirjan päätökseen, olen hieman pettynyt. Odotin nasevaa sanailua, sain sen sijaan täydelliseen kieliopilliseen asuun kirjoitettua, täysin jokaista nyanssia myöten pureksittua tavaraa. Yhtään yllättävää käännettä ei sattunut, kaikki meni

    Markon esikoiskirja Värityskirja oli kaikkia hurjia tapahtumia kertoessaan hauska. Vaikka välillä ahdisti tapahtumat, Markon tyyli kertoa niistä sai mielen iloiseksi. Pidin siitä kirjasta paljon. Olin siksi hyvin innoissani ja odotin Paastoa kovasti. Nyt kun sain kirjan päätökseen, olen hieman pettynyt. Odotin nasevaa sanailua, sain sen sijaan täydelliseen kieliopilliseen asuun kirjoitettua, täysin jokaista nyanssia myöten pureksittua tavaraa. Yhtään yllättävää käännettä ei sattunut, kaikki meni juuri niin kuin pitikin.

    Oliko tarkoitus tehdä huumorikirja? Ei varmaankaan, koska aihepiiri on mikä on. Oliko tarkoitus tehdä dramaattinen kirja? Ilmeisesti, mutta draama jäi piippuun. Aihepiirin takia myös kirjan kevytlukuisuus ei ollut oikein hyvä asia. Lukeminen sujui likimain ahmimalla, olihan kirja taitettu väljäksi.

    Markon Facebook-päivitykset ja Värityskirja ovat olleet aina särmikkäitä, tästä kirjasta puuttuu särmä aivan tyystin. Ja se harmittaa, koska olen aina tykännyt kaikesta (okei, en niistä kahdesta ekasta levystä), mitä Marko on julkaissut.

Best Free Books is in no way intended to support illegal activity. Use it at your risk. We uses Search API to find books/manuals but doesn´t host any files. All document files are the property of their respective owners. Please respect the publisher and the author for their copyrighted creations. If you find documents that should not be here please report them


©2018 Best Free Books - All rights reserved.